Joulunpyhät on ohitse ja aika laittaa joulukoristeet takaisin säilytyspaikoilleen. Miten koristeiden poisottaminen on minulle aina niin vaikeaa? Ehkäpä se on joulun tunnelma, joka katoaa koristeiden poisottamisen myötä. Olohuoneeni nurkassa seisova pieni muovinen joulukuusi on löytänyt  jo oman säilytyspaikkansa kaapista, mutta tunnelmallinen kynttelikkö. Sen haluaisin pitää ikkunalla vaikka koko pitkän pimeän ajan. Taidan ollakkin asuinkadullani jälleen kerran viimeinen, jonka ikkunalta tuo tunnelmanluoja löytyy.

Päivät alkaa pikkuhiljaa pidentyä, minuutti minuutilta tunti tunnilta, kohti vuodenajoista ihaninta, kevättä. Valon lisääntymisen huomaa yleensä ensimmäisenä viherkasveista, jotka alkavat elpyä pimeän talven jäljiltä. Joka vuosi, näihin aikoihin, yritän tehdä kaiken pitääkseni kasvit vain hengissä. Kotoani löytyy lähes kolmekymmentä erikokoista kukkaruukkua, joissa on yhtä monta erinäköistä viherkasvia tai kaktusta. Palkitsevaa viherkasvien hoidossa on kasvin onnistunut kasvuun lähtö tai kukkiminen.

Tätä vuotta on eletty vain muutama päivä ja kevääseenkin on vielä tovi aikaa. Kukkivista kasveistani orkideat on yllättänyt minut aloittamalla kukintansa. Ensimmäinen kukka aukesi uuden vuoden kunniaksi ja useita nuppuja on aukeamista vailla. Minulla on kaksi eriväristä orkideaa, valkoinen ja sitten tämä kuvassa oleva kelta-violetti.

Tässä kuva tämän talven ensimmäisestä kukkasesta.